Majakat

Majakka on merenkulun turvaksi tarkoitettu yleensä tornimainen rakennus. Ne ovat joko valottomia tunnusmajakoita eli pookeja, tai valolla varustettuja loistomajakoita.

Tunnusmajakat on rakennettu päivänvalossa tapahtuvan navigoinnin ja saarten tunnistamisen helpottamiseksi. Valomajakat varoittavat karikoista ja ohjaavat aluksia esimerkiksi kaupunkien sisäänmenoväylien alkuun pimeällä.

Nykyisin majakoiden merkitys turvalaitteina on vähäinen johtuen uusista navigointitekniikoista, ja osa majakoista onkin siirtynyt matkailukäyttöön.

Aiemmin majakoiden toiminnassa pitämiseen tarvittiin henkilökuntaa, majakanvartijoita. Nykyaikaiset automaattiset majakat eivät vaadi miehitystä.

Suurupin ylempi majakka

Koordinaatit: 59°27.813' N/24°22.818' E
Valon sektori: valkoinen 0° - 360°
Rakennettu ja kunnostettu: 1760; 1951; 1998
Valon näkyvyys: 12 mailia
Majakan korkeus alustasta: 22 m
Valon korkeus merenpinnasta: 68 m
Valon luonne: 15s (1.5+4.5+4.5+4.5)

Vuonna 1759 teki kontra-amiraali Mordvinov Amiraliteetin Kollegiolle ehdotuksen rakentaa Suurupin niemelle majakka. Vuonna 1760 majakka aloitti toimintansa ilmeisesti avotulella. 1800-luvun lopulla valmistuivat majakan kokonaisuuden muodostavat asuinrakennus, sauna, öljyaitta, kellari ja navetta. Kokonaisuutta ympäröi korkealle liuskekivialustalle rakennettu lankkuaita. Toisen maailmansodan aikana, saksalaisten joukkojen perääntyessä, tuhoutui majakanvartijan asuinrakennus; majakka onnistuttiin pelastamaan pahimmalta, mutta vaati perusteellista kunnostusta. Vuonna 1951 majakka kunnostettiin 22 m korkeana hieman aiemmasta poikkeavassa muodossa. Kokonaisuuteen lisättiin myös uusi generaattorirakennus ja tuhoutunut asuinrakennus korvattiin uudella. Vuonna1998 majakkaan asennettiin uusi valohuone ja valaistuslaitteet nykyaikaistettiin.  Vuonna 2011 valohuoneen katolle asennettiin uusi LED-tyyppinen valaisin, valon korkeutta nostettiin 2 metriä ja valon sektorimaisuus katosi sen näkyessä 360⁰.

Suurupin alempi majakka

Koordinaatit: 59°28.300' N/24°24.993' E
Valon sektori: valkoinen 242,5° - 250,5°
Rakennettu ja kunnostettu: 1859; 1885; 1998
Valon näkyvyys: 11 mailia
Majakan korkeus alustasta: 15 m
Valon korkeus merenpinnasta: 18 m
Valon luonne: Iso W 3s (1.5+1.5)

1800-luvun keskivaiheilla merimiehet valittivat jatkuvasti navigointivälineiden huonosta kunnosta Venäjän vesillä. Vuonna 1859 Suurupiin rakennettiin ylemmästä majakasta 2245 m etäisyydelle puinen suuntamajakka. Yhdessä Suurupin ylemmän kivisen majakan kanssa ne muodostavat suunnan 246,5⁰, joka on avuksi poistuttaessa Tallinnan lahdelta, Naissaaren ja Vahemadalan välistä, länteen päin Suomenlahdelle. Vuonna 1863 itäinen seinä maalattiin valkoiseksi, sivut ja takaseinä keltaiseksi ja katto punaiseksi. Majakan luo rakennettiin myös vartijan asuinrakennus, aitta ja kaivo. Vuonna 1888 uudistettiin lautavuoraus ja kaikki sivut maalattiin valkoiseksi. Kokonaisuuteen lisättiin kivinen öljyaitta. Vuonna 1911 rakennettiin uusi puinen asuinrakennus. Vuonna 1967 majakassa siirryttiin käyttämään sähköä ja se synkronoitiin ylemmän majakan kanssa. Vuonna 1998 Suurupin alempi majakka restauroitiin. Suurupin alempi majakka on yksi IALA:n (International Association of Marine Aids to Navigation and Lighthouse Authorities) sadasta toiminnassa olevasta historiallisesta majakasta. Koko rakennus on valtion suojelema kulttuuriperintökohde.

Suurupin sireeniasema ja luotsiasema

Viron vesillä muodostuu talvi- ja kevätöinä usein sumua. Jos näkyvyys oli huono tai oli sumua, merenkulkijoita varoitettiin vaarasta ja autettiin suunnistamaan sumumerkkien avulla. Sitten majakan miehistö alkoi lyödä kelloa täsmällisin väliajoin, myöhempinä aikoina otettiin käyttöön sireeni. Suurupin ylemmästä majakasta ohjattiin alempaa majakkaa ja Ninamaan sireeniasemaa, joka sijaitsi ylemmästä majakasta 1500 m etäisyydellä Ninamaan niemellä, jonne rakennettiin vuonna 1898 kokonainen sireenin ja apurakennusten kokonaisuus. Nykypäiviin on sireeniasemasta säilynyt sireenirakennus, asuinrakennus, polttoaineaitta, sauna ja vinoon painunut nautofonin masto. Myrskyävä meri huuhtoo Ninamaan niemeä vuosi vuodelta pienemmäksi ja historiallista kokonaisuutta uhkaa tuhoutuminen.

Suurupin niemellä, entisen Pietari Suuren merilinnoituksen rannikkopatterin upseerien kasinon rakennuksessa sijaitsi ennen toista maailmansotaa luotsiasema, joka palveli pääasiassa Tallinnan satamissa vierailevia laivoja. Luotsiaseman satamalaituri sijaitsi ylemmästä majakasta koilliseen, havaintoasema ylemmän majakan luona. 

Vuonna 1918 Viron tasavalta sai sodan perintönä miinakenttien täyttämän rannikkomeren, josta oli puhdistettu vain kapeat laivareitit. Sellaisissa vesissä ei ollut mahdollista ajaa ilman luotsia. Luotsipalvelua järjesti Luotsi-, majakka- ja merimerkkihallitus. Vapaussodan päättymisen jälkeen lopetettiin useimpien virallisten luotsien toiminta ja työhön ryhtyivät yksityiset luotsit. Vuonna 1922 perustettiin Tallinnassa Suurupin Meriluotsien Seura, jonka nimi muuttui vuonna 1926 Viron Luotsien Seuraksi. Vuonna 1934 luotsit sijaitsivat pääasiassa Suurupin luotsiasemalla, joka sijaitsi entisen Pietari Suuren merilinnoituksen rannikkopatterin upseerien kasinon luona, laituri ylemmästä majakasta koilliseen Rannakülassa. Luotsi vei Tallinnasta lähtevän laivan Suurupin poijulle, jossa luotsi lähti laivasta. Tallinnaan mentäessä laiva otti luotsiaseman luota laivaan luotsin, joka ohjasi laivan Tallinnaan. Luotsiasema toimi vuoteen 1940.